Urut ovat suurimpia soittimia ja niiden soinnin skaala on lähes ääretön. Uruista saa niin hiljaisia ääniä, että niitä hädin tuskin kuulee, ja niin voimakkaita ääniä, että ne peittävät allensa kaiken muun. Uruissa on yleensä tuhansia pillejä, suomen suurimmissa uruissa Lapuan tuomiokirkossa niitä on 6666. Pienin pilli, joka voi olla jopa vain pari senttimetriä pitkä, tuottaa niin korkean äänen, ettei kaikkien kuulokyky yllä kuulemaan sitä. Suurin pilli taas voi olla toistakymmentä metriä pitkä ja tuottaa niin matalan äänen, että sen aistii pikemminkin tunto- kuin kuuloaistilla. Parhaimmatkaan äänentoistovälineet eivät riitä urkujen soinnin täydelliseen välittämiseen, vaan kuulijan on itse tultava paikalle.
Urut olivat vuosisatojen ajan tekniikan kehityksen huipentuma kellojen ohella, ja ne olivatkin monimutkaisimpia kuviteltavissa olevia teknisiä laitteita. Urkujen tekniset yksityiskohdat ovat vuosisatojen aikana kehittyneet niin huippuunsa, että yhä tänä päivänä monet urkujenrakennuksen perustavanlaatuisista teknisistä ratkaisuista ovat peräisin satojen vuosien takaa. Toisaalta nykyaikaisissa uruissa on usein mukana viimeisintä tietotekniikkaa, jonka avulla urkujen koneistoa ohjataan.
Urkuja voi verrata rakenteeltaan orkesteriin. Uruissa orkesterin yhtä soittajaa tai soitinta vastaa äänikerraksi kutsuttu rivi pillejä. Yhdessä äänikerrassa on useimmiten yksi pilli jokaista sormioksi tai jalkioksi kutsutun koskettimiston kosketinta kohti. Urkuri voi valita, mitkä äänikerroista ovat kulloinkin käytössä, ja jos äänikertoja on vaikkapa 50, on hänellä jo lähes äärettömän paljon mahdollisuuksia vaikuttaa sointiin.
Äänikertojen valintaprosessia kutsutaan rekisteröimiseksi. Usein merkittävä osa urkutaiteilijan valmistautumisajasta konserttipaikalla kuluu rekisteröintien miettimiseen, koska jokainen soitin on yksilö. Samannimisetkin äänikerrat kuulostavat eri soittimilla erilaisissa tiloissa hyvin erilaisilta.
Yleensä urkujen soittopöydässä on jaloilla soitettavan jalkioksi kutsutun koskettimiston lisäksi useampi kuin yksi sormio. Jokaisella koskettimistolla on omat äänikertansa, joten urkuri voi valita eri sormioille hyvin erilaisia sointivärejä. Useampi sormio mahdollistaa esimerkiksi triosoiton, eli ikäänkuin kolmen “soolosoittimen” soittamisen yhtä aikaa kamarimusiikkikokoonpanona. Toisaalta urkuri voi rekisteröidä myös orkesteria jäljitellen, eli esimerkiksi yhdelle sormiolle säestyksen ja muille erilaisia sooloja sekä jalkiolle basson. On myös mahdollista yhdistää kaikki sormiot yhdeltä sormiolta ja jalkiolta soitettavaksi, jolloin voidaan soittaa kaikkia äänikertoja samaan aikaan.