Olli Saaren sävellyksiä – Kompositioner av Olli Saari
Olli Saaren sävellyksiä / Kompositioner av Olli Saari:
Sagittarius uruille / för orgel, 2018
Sonatiini mieskuorolle / för manskör, 2019 • Sonaatti uruille / för orgel, 2020
Scherzo uruille / för orgel, 2021, urkuri Pauliina Hyryn tilaus / beställningsverk på initiativ av organist Pauliina Hyrys
Requiem sekakuorolle ja uruille / för blandad kör och orgel, 2020–2021
Dance Diptych uruille / för orgel, 2021, urkuri James D. Hicksin tilaus / beställningsverk på initiativ av organist James D. Hicks
Twilight sopraanolle ja uruille / för sopran och orgel, 2022, sopraano Ghislaine Dionnen ja urkuri Julia Tammisen tilaus / beställningsverk på initiativ av sopran Ghislaine Dionne och organist Julia Tamminens
”…There’s a chair left vacant for one who is dead
Where the firelight crimsons the ancient rafter;
What reck we of the world that waits
With care and clamor beyond our gates…”
Näin kirjoittaa Lucy Maud Montgomery runossaan Twilight in an Old Farmhouse. Runon katkelma tiivistää hyvin ajatuksiani tämän konsertin sisällöstä. Ulkona maailmassa odottavat huoli ja meteli. Mitä tiedämme tulevasta, mitä odottaa viimeisen portin takana? Syvällä ihmisluonnossa asuvat nämä väistämättömät kysymykset, joihin kukin hakee vastausta omalla tavallaan. Mutta nyt, nyt olemme kokoontuneet musiikin äärelle lämmittelemään. Runon takkatulen tapaan se saattaa valaista myös tyhjäksi jäänyttä tuolia. Tämän hetken ajan saamme olla välittämättä elämän ja maailman murheista. Ratkaisua kuoleman kohtaamiseen, kaipaukseen tai pelkoon ei musiikki tarjoa, mutta kenties – uskallan toivoa – pienen lohdutuksen tuokion.
Dance Diptych on amerikkalaisen konserttiurkuri James D. Hicksin tilausteos. Diptyykki on alun perin uskonnollisaiheisessa kuvataiteessa syntynyt käsite kahden toisiaan täydentävän kuvan kokonaisuudesta. Tämä musiikillinen diptyykki on kuitenkin aihepiiriltään täysin toisenlainen, tanssijan fyysisestä suorituksesta inspiroitunut teos, joka hyödyntää niin urkujen vivahteikasta intiimiä puolta kuin räiskyvää loisteliaisuuttakin.
Ensimmäinen tanssi, Danza Sensuale, on hidas, aistikas ja sulavaliikkeinen. Rikas ja pehmeä fonds-sointi yhdistyvät runsaalla kromatiikalla ja hajasävelisyydellä väritettyyn uhkeaan harmoniseen maailmaan, jonka keskellä kulkee konstikas melodia. Keskijaksossa helmeilevä diskanttikuviointi säestää jalkion oktaavia korkeampaa soivia pitkiä ääniä vasemman käden vastatessa matalasta rekisteristä. Huokaisevat eleet saattavat tanssin haihtuvaan päätökseensä.
Toinen tanssi, Danza Vigorosa, on virtuoosin taidonnäyte. Tanssija – tai soittaja – vie herkeämättömällä päättäväisyydellä vaativan ja näyttävän esitysrutiininsa läpi. Hengästyttävä loputon liike, dramaattiset eleet, kromaattiset appoggiaturat ja yllättävät modulaatiot sävyttävät yhä uudestaan alkavaa musiikkia aina suuremmalla intensiteetillä toteutettuna. Keskellä musiikki tyyntyy aavistuksen lyyrisempään karakteriin vain hiipiäkseen lopulta takaisin alun toinen toistaan hurjempiin sykleihin, jotka lopulta johtavat codaan, jalkiojuoksutuksin ja sointutrillein kruunattuun äärimmäiseen virtuoosisuoritukseen.
Requiem on saanut alkunsa ajatuksesta tehdä mahdollisimman lohdullista musiikkia. Kauneus, lempeä sointi, melodisuus ja vastaanotettavuus olivat tärkeitä sävellystyötäni ohjanneita päämääriä. Kaikki seitsemän osaa rakentuvat jonkin itsenäisen sävellyksellisen idean varaan, mutta olen pyrkinyt myös laajempaan koko teoksen kattavan dramaturgiseen ja sävellystekniseen kokonaismuotoon.
Tavoitteenani on ollut luoda rikasta ja monipuolista musiikkia, joka sijoittuu musiikinhistorian jatkumoon, mutta heijastaa myös omia yksilöllisiä näkemyksiäni. Teoksen aikana kuullaan niin kehysmuotoa, kaksoisfuugaa, rondoa, kenttämäistä mosaiikkia kuin kaksoiskaanoniakin.
Historialliset viittaukset ovat vahvasti läsnä. Kuitenkin tärkeimpänä on musiikillinen idea, jonka avulla teoksen osat saavuttavat omat identiteettinsä. Osien itsenäisillä sävelkeskiöillä on läpi koko teoksen seuranaan yhteinen kiintopiste, joka toisinaan johtaa kaksinapaisen tonaliteetin kaltaiseen tilanteeseen tai toimii muulla tavoin kontrastoivana pintana. Sillä on myös oma tärkeä roolinsa teoksen kokonaismuodon jäsentymisessä.
Teokseen valikoimani vanhat latinankieliset requiemtekstit luovat tunnelmallisen perustan, jolle rakentaa musiikkia. Ajattelen näiden tekstien kiteyttävän joitakin elementtejä universaalista ihmisyydestä: Toivo, suru, pelko, ylevöityminen, lohdutuksen kaipuu ovat kaikille ihmisille yhteisiä kokemuksia maailmankatsomuksesta riippumatta. Haluan musiikin avulla yhdistää ihmisiä reflektoimaan sisäistä maailmaansa, luoda taustan, jota vasten omat kokemukset piirtyvät tarkasteltavaksi.
Olli Saari